torstai 9. lokakuuta 2014

Tasoissa ollaan!

Tämä taitaa nyt olla sitä porapaalutusta. Rauhaniementien uuden sillan rakentamiseen liittyvää porapaalutusta.
"Ra-ta-ta-ta..." Porapaalutusta Naistenlahden tunnelityömaalla  9.10.14
Ra-ta-ta-ta :ta  raikasi nimittäin melkoisesti, kun saavuin töistä kotiin. Mutta lähinnä vain pihalla. Eivät nuo siltatyöhommista aiheutuvat äänet juurikaan asuntooni kantaudu. Tai sitten tässä tunnelielämän tuoksinnassa on tullut immuuniksi maanpäällisille työmaaäänille.

Josta tulikin mieleeni ei-maanpäälliset eli maanalaiset työmaaäänet ja se, että seurantapalvelu Louhen mukaan tuon pohjoisen liikennetunnelin louhinnat ovat nyt saavuttaneet tämän meidän eteläisen tunnelimme, joka siis on ollut jo kotvasen aikaa "puhkaisua vaille valmis." Tasoissa ollaan!! ÄÄK!  Tässähän alkaa melkein jännittää. "Louhimattomia palloja" enää kaksi kummassakin jäljellä.
Louhintatilanne 9.10.2014 Naistenlahden tunnelityömaalla
Soukanlahdenkadun "reunakivittäminen" jatkuu ja on jo aivan hyvällä mallilla. Notkuin nimittäin kotiuduttuani  hiukan aikaa tuossa piha-aidalla ja seurailin työmaahommia. Kävelyteiden reunakivet eli tamperelaisittain rotvallin reunat olivat jo ihan oikeilla paikoillaan, ainakin sillä alueella, jonka kykenin aidalta näkemään.. 

Tunnelielämässä kaikki hyvin. Ei mulla muuta.

                                                                            -A.

EDIT illemmalla: Ei kyllä ikinä pitäis retostella, että "mitään ei kuulu" tms. Nyt on nimittäin kumissutkin hyvin voimallisesti koko illan niin, että jos ei paremmin tietäis, niin luulis, että vähintään kaikki Armonkallion katot ovat myrskytuulen irrottamat ja kumisevat tuolla kaduilla. Vähän niinku silloin kesällä(kö seoli), kun se kuormurin lava paukkasi mennen tullen. Mutta tuota, toivottavasti tämä on nopeasti ohimenevää ja ei-koko-yön-kestävää plaatua.. Mutta minä pärjään kyllä tämän kanssa. Että ei tässä mitään hätää ole.

Ja klo21.38: Uuuuaaah! Heti perään HYVIN päräyttävä iltajysärisarja, joukossa yksi erityisen terävä jysäys, jonka voimasta kylppärissä putelit kilahteli taas sijoiltaan. Mikään ei onneksi mennyt rikki. Miten nää tulee aina niin puskista? Luulis, että tähän mennessä olis jo tottunut. No, ei kestä enää kauaa, ei kestä enää kauaa... 

Mulla on sellainen päättämättömän vaakaihmisen elämää helpottava ohjenuora kuin: "Kerran saa vaihtaa.";)  Niin nyt mä vaihtaisin: Sittenkin kuuluu ja sittenkin järisee.

Mutta siltikin tunnelielämäni lasi on puoliksi täynnä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti